Lasten ruoka-aineallergiat ovat viheliäinen homma, joiden uuvuttavuutta ja hankaluutta harvoin ymmärtävät muut kuin he joiden kohdalle kyseinen arpa on osunut. Meidän arpamme on ollut siinä mielessä erinomaisen onnekas, että jälkikasvumme oireet eivät ole olleet henkeä uhkaavan voimakkaita ja tästä muistamme olla pohjattoman kiitollisia.

Suolioireinen viiveellä ilmenevä ruoka-aineallergia/ -yliherkkyys on erityisen hankala saada kiinni siitä syystä, että paitsi että oireet voivat olla epämääräisiä ne tulevat tavallisesti usean päivän viiveellä. Yliherkkyyttä ei saa testattua muuta kuin kokeilemalla ja tulokset voivat ilmetä hitaasti suoliston toipumisen ottaessa aikaa.

Vauva ei osaa kertoa mihin sattuu, miten olo on hankala tai minkälaista apua toivoisi ja itkee kipuaan pahimmillaan läpi vuorokauden. Taapero saattaa itkeskellä ja raivota hankalaa oloaan. Univaje, joskus vuosia kestävä jatkuvassa vakavassa univajeessa eläminen, vetää salakavalasti vanhemmasta mehut niin fyysisesti kuin psyykkisesti vähitellen niin ettei enää ymmärrä edes oman väsymyksensä määrää. Oman uupumuksen lisäksi hirveää on katsoa lapsensa kärsivän osaamatta auttaa häntä.

ruoka-aineallergioista5

Tässä suossa parhaillaan tarpoville haluaisin sanoa, että luottakaa vaistoihinne, kuunnelkaa itseänne. Jos vauvanne/ lapsenne ja itse kärsitte, yrittäkää ottaa selvää mistä oireet johtuvat. Ja vaikka kaikelle itkuisuudelle ei koskaan löydy mitään syytä, osalle löytyy. Kärsimyksen vähentämiseen pyrkiminen on itseisarvo.

Älkää antako painoarvoa mahdollisesti tympeille tai sivuuttaville hoitokontakteille, vaan etsikää sinnikkäästi allergialääkäri, joka ottaa asiakseen tilanteenne selvittämisen. Yksityiseltä puolelta heitä löytyy. Älkääkä haaskatko energiaanne ylenmääräiseen loukkaantumiseen saati ihmisiin, jotka eivät halua kuulla tai nähdä tilannettanne. Vähättelijöitä tässä maailmassa riittää. Antaa riittää. Jospa he tulisivat heijaamaan hengen hädässä kipuaan kirkuvaa lasta jälleen yhden yön, pelkäämään jatkuvasti jokaisen suupalansa aiheuttavan imettämälleen vauvalle oireita, rasvaamaan kirkuvan lapsen puhkipalanutta vaippa-alueen ihoa itsekin itkien… Heille ei kannata antaa painoarvoa.

Yrittäkää jaksaa itse etsiä tietoa ja priorisoikaa oma hyvinvointinne keinolla millä hyvänsä. Sinnikäs selvitystyö vaatii toimivan pääkopan ja pää ei yksinkertaisesti toimi, jos ei saa riittävästi unta. Univaje tekee aivoista kaurapuuroa, peloista kivitalon kokoisia ja sotkee vaistot. Pyytäkää apua, älkää odottako, että sitä tullaan antamaan. Muistakaa, että kukaan ei voi tietää miten tilanteenne koette, ellette sitä itse kerro.

ruoka-aineallergioista2

Muistakaa myös, että suurimmalla osalla lasten ruoka-aineallergioista on tapana helpottaa iän myötä. Olette menossa valoa kohti vaikka matka tuntuu pitkältä, takertukaa siihen ajatukseen kaikin voimin, jos epätoivo iskee. Toisen lapsen allergian kohtaamisessa helpointa oli kokemus siitä, että oireita aiheuttavien ruoka-aineiden löydyttyä homma alkaa helpottaa.

ruoka-aineallergioista

Joskus paras tieto löytyy epävirallista tietä. Tässä vaaditaan toki kykyä suodattaa suoranaista hömppää asiallisesta kokemustiedosta puhumattakaan näyttöön perustuvasta tutkimustiedosta. Kannattaa siis aloittaa tiedon hakeminen esimerkiksi täältä:

Ja esimerkiksi näistä:

ruoka-aineallergioista4

Kannattaa myös pyrkiä hakeutumaan vertaistuen pariin. Somessa se on vaivatonta esimerkiksi Suolioireiset allergialapset Ry:n Facebooksivuilla.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s