Talven rysähtäessä niskaan sääala tuntuu niin järkyttävän kylmältä (kyllä, -2°C voi tuntua järkyttävän kylmältä), että kaupunkihepeneillä voi nakata pulua hiekkalaatikon kulmalla. Voi kunpa aikuisten toppahaalarit tulisivat muotiin. Joka vuosi uhkailen hankkivani pilkkihaalarin, mutta vielä ei ole pokka riittänyt. Jospa tänä vuonna?

Kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, joiden termostaatissa ei ole paljoa joustovaraa, eli saman tien kun lämpö laskee alle 20°C varpaani alkavat sinertää. Perheytyminen onkin tuonut karderoobiini vaatekappaleen, joka muutamia vuosia sitten olisi ollut nähdäkseni lähinnä vitsi. Tänään tervehdin toppahousuja, vedän ne jalkaani lämmöstä nauttien ja piut paut välitän siitä miten lihavalta, luovuttaneelta tai kotiäidiltä näytän. Arvatkaa kiinnostaako enää? Ei. Lämpö kiinnostaa. Ja mukavuus. Lämpö = mukavuus.

Kylmä.jpg

Toppahousuissa taivaltava kokonaisuuteni arvostaa myös Icebug-kenkien pitoa niin myös lämpöä. Ne ovat hurjan lämpimät kengät! Icebugeihin minut pakotti äitini odottaessani kuopusta. Oli ilmeisesti aivan varma, että kaadun mahalleni talvella kerrostalon kokoisena esikoisen perässä lyllertäessäni. Minulla oli vasta toppahousukansaan liittymisessä sulattelu kesken ja jo iskettiin nastakengät käteen. Hyvästi minuus. Ja kuten usein käy, äiti oli oikeassa. Hyvät kengät. Paljon miellyttävämpi myös ilman sitä valtavaa mahaa säntäillä jäisillä pihoilla lasten perässä, kun kengissä on pitoa.

Yhtäkaikki, vilunarka herkkähipiäinen kokonaisuuteni vihaa paksuihin talvitamineisiin ahtautumista kerros kerrokselta. Siksipä paksun toppakerroksen päälle nykäiseminen säästää kerrostamisen aikaa ja vaivaa (sitä iloa kun riittää jälkikasvun osalta kylliksi). Tuottamamme ihmistaimet ovat valitettavasti perineet äitinsä heikon kylmän keston ja erityisesti esikoinen suorastaan tärisee kylmästä välittömästi kovemmalla pakkasella, vaikka kuinka olisin mielestäni ampunut varustuksen suhteen yli. Tässä ei siis auta muu kuin turvautua paitsi siihen toppaan, niin myös sen alle tulevaan huolelliseen kerrostukseen. Seuraavassa jaan ennenkaikkea perimätietona tai muuten sattumanvaraisesti kertyneen tietouteni toimivista viluisten lasten pukemistavoista.

Ensimmäinen kerros

Ehdottomasti tärkein nyrkkisääntö on: villa suoraan iholle. Villa hengittää, lämmittää ja vie kosteutta iholta. Villakerrastoja tehdään silkkivillaisina ja pehmeästä merinovillasta, jotka laadukkaina ja huolellisesti hoidettuna (ei kutistuneina) eivät kutita.  Talvitamineiden hommaamisessa kannattaa panostaa laatuun määrän sijaan.

perheesta_villavaatteet3
Ohut villainen lämpösukka paksujen villasukkien alle. EI PUUVILLAA!!!

Myös villavaatteiden hoitamiseen kannattaa kiinnittää huomiota, jotta ne kestävät hyvinä käyttäjältä toiselle. Villavaatteet kannattaa oman kokemukseni mukaan pestä lähes aina käsin. Erityisesti Ruskovillan luomulaatuiset ohuemmat vaatteet ovat herkkää sorttia. Villavaatteille riittää yleensä tuuletus puhdistukseen, eli vesipesua vain vaatteiden todella likaantuessa! Silloin tahrat kannattaa poistaa sappisaippualla ja vaatteet pestä esimerkiksi Sonettin villan ja silkinpesunesteellä.

Luottovaatteitamme erityisesti lapsen iholle tulevaan ensimmäiseen kerrokseen on Ruskovillan silkkivillainen kerrasto. Myös Polarn O. Pyretiltä muutama vuosi sitten ostamani merinovillainen kerrasto on edelleen erinomaisessa kunnossa, vaikka olen sen pessyt epähuomiossa muun pyykin seassa ja sitä on käytetty ahkerasti muutamaa kesäkuukautta lukuunottamatta lähes jatkuvasti molemmilla lapsilla. Erinomainen sijoitus!

villavaatteet_perheesta2
Ruskovillan merinovillainen kypärämyssy ja lapaset

Ruskovillan silkkiset ja villaiset kypärämyssyt ovat lyömättömiä lämmittäjiä. Aina paleleville käsille toimivat rukkasten alle puettavat merinovillaiset lapaset. Myös merinovillainen tuubihuivi on superkäytännöllinen vaatekappale: se toimii niin kypärämyssynä kuin huivina tilanteen mukaan ja sen peittävyyttä voi säädellä sään vaihdellessa. Merinovillaisia tuubihuiveja saattaa löytää yllättävän edullisesti isoista marketeista.

Toinen kerros

Kerraston päälle voi pukea esimeriksi villaisen haalarin, tai miksei esimerkiksi villatakin ja damaskit. Lempivillahaalarini on luhtikyläläisen Sirpan kotikutomon valmistama Pyry-merkkinen villahaalari (haalarit alla olevassa kuvassa oikealla), jotka lämmittävät jo pelkästään mahtavan retrohenkisellä suloisuudellaan. Haalarit istuvat hyvin lapsen päälle ja sallivat vielä seuraavan kerroksen lisäämisen. Villahaalarin päälle lisättävänä kerroksena viluisella esikoisellamme toimii kovalla pakkasella fleecehaalari, mutta miksei myös toinen villainen haalari olisi hyvä. Esimerkiksi Kivatilta ja Ruskovillalta löytyy paksumpaa villahaalaria (kuvassa vasemmalla).

villavaatteet_perheesta
Mummin kutoma villatakki ja damaskit, isomummon kutomat villasukat

Nahkarukkaset ovat omasta mielestäni talvihanskojen aatelia. Ne pitävät tuulen, ovat ehdottoman lämpimät ja oikean kokoisina, eli riittävän napakoina sallivat hyvin ulkotouhuilun eivätkä ole kömpelöt pienenkään lapsen kädessä. Kovilla pakkasilla talvirukkasiin täytyy kuitenkin mahtua sisälle merinovillainen lapanen. Esimerkiksi vanhat kunnon Elsa Pitkäset on helppo pukea lapastenkin päälle. ReimaTecin vedenpitävät rukkaset toimivat myös märemmällä kelillä pitäen kädet kokemuksemme mukaan lämpiminä ja kuivina. Myös kirpputorilta löydetyt ReimaTecit ovat pitäneet veden esimerkillisesti. Tänä vuonna otimme testiin Didriksonin talvirukkaset ja -hatun esikoisella, mutta näistä emme ole ehtineet vielä saamaan kokemustietoa kovilta pakkasilta.

perheesta_rukkaset

Kolmas kerros

Päällimmäisen kerroksen suhteen tärkeintä lienee, että teknisiä ominaisuuksia omaavia ulkovaatteita pesee mahdollisimman vähän ja harvoin, jotta ominaisuudet eivät kärsi. Pyyhi lika märällä pyyhkeellä ja pese vasta kun on todella pakko. Parhaat haalarit ovat törkeän kalliita, mutta sesonkien päätyttyä alennusmyynneistä tai kirppareilta voi tehdä löytöjä, joihin tavallisella kuolevaisellakin on varaa. Jos vesipilariarvo on muisto vain ja haalari imee vettä kuin sieni – ainahan sitä on kurahousut keksitty. Laadukas haalari todennäköisesti lämmittää ja hengittää edelleen.

dsc_0620

Hyvän haalarin valitseminen riippuu esimerkiksi lapsen ruumiinrakenteesta. Meidän rotevatekoista esikoistamme on kaikkine vaatekerroksineen aivan turhaa yrittää änkeä Molon haalariin. Reiman, Polarn O Pyretin ja erityisesti Ticketin haalarit toimivat hänen varteensa parhaiten. Edullisemmista talvivaatteista liputan hinta-laatusuhteiltaan positiivisesti yllättäneiden KappAhlin Kaxs Proxtec puolesta. Niitä kannattaa väijyä alennusmyynneistä ja löytää lapselleen oikeasti hyvä ulkoiluvaate edullisesti.

ReimaTec.JPGTänä vuonna kuopuksella on käytössä alennusmyynnistä bongattu ihana ReimaTecin haalari, jonka tekniset ominaisuudet vetävät äidin suupielet ylös. Saa kuopuskin joskus ylleen jotain ihan uutta 😉

perheesta_tepsut

Ja sokerina pohjalla: Tepsut. Yksinkertaisesti rakastan näitä kenkiä. Kengät valmistetaan Suomessa, materiaali on nahkaa, lämpövuori talvikengissä villaa. Kengät hengittävät, eli eivät hiosta lämpimämmälläkään kelillä, pitävät kosteutta ja ovat lämpimät paukkupakkasilla. Nauhojen ja sivussa olevan vetoketjun ansiosta ne on helppo säätää lapsen jalkaan istuviksi, pukea ja riisua. Reilu kotimainen talvimitoitus ottaa huomioon villasukkavaran. Pohja on joustava ja pitävä. Mitä muuta voi toivoa pienen ihmisen kengältä? Kohtuullista hintaa! Tepsuja myydään Hollolassa sijaitsevassa tehtaanmyymälässä noin 50-60€ hintaan, riippuen koosta ja mallista. Postitettaessa hintaan lisätään postituskulut. Kenkäparin hinta jää kuitenkin selvästi alle isojen merkkien Goretex-kenkien, joita marketit pursuavat. Täydelliset talvikengät ovat siis kaiken lisäksi kohtuullisen hintaiset.

No niin. Hiki valukoon pukijan selästä – taisteluun!

2 replies on “Talvipukeutumisesta

  1. Siis tämä artikkeli oli niin tajuttoman hyvä ja kattava, että se pitäisi pistää levikkiin kaikkiin Suomen neuvoloihin ja päiväkoteihin! Kii-tos! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos ihanasta palautteesta! Juu, tämä on kyllä aihe josta lastenvaatehullulla riittää jutun juurta. Täysin oma lukunsa on tietysti vauvuuksien pukemisen ihanuus ja kauheus (kiehuuko vai jäätyykö, ken tietää) sekä hikipäisen eli kuumaverisen lapsosen pukeminen, josta itsellä taasen ei ole kovinkaan paljoa kokemusta. Merinovillahan kyllä toimii onneksi myös kuumaverisillä, sillä siirtää kosteuden iholta eikä muutu kylmäksi kastuessaankaan.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s