Kirjasto nimittäin. Ja erityisesti lapsuuden ja nuoruuden kotikirjasto.

Tiedättekö sen tunteen, kun saatte käsiinne esimerkiksi tavaran, jonka olette viimeksi nähneet pikkulapsina. Kuinka pieneltä se mahdollisesti näyttääkään ja miten tarkkaan lapsena onkaan katsellut esineen yksityiskohtia, jotka ovat painuneet mielen syövereihin palatakseen mahdollisesti vuosikymmenten takaa. Kun ensimmäistä kertaa vuosiin piipahdin poikien kanssa lapsuudenkirjastoni lastenosastolle, tajusin sellaisella käsikarvat nostattavalla tavalla, että olen nähnyt paikasta vuosien varrella jatkuvasti unia sitä tiedostamatta. Paikka edustaa minulle ihanan rauhallista, selkeää ja turvallista tunnelmaa, jossa koluta hyllyjen tarjoamia loputtomia innostuksia ja mahdollisuuksia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lukeminen on ollut vahvasti kiinnostukseni kohteena jo ennen kouluikää. Äitini sai kuulemma lukea minulle tuskastumiseen asti, joten hänen onnensa oli, että lukutaitoni alkoi kehittymään verrattain aikaisin. Lämpimän kärsivällinen mummoni opetti minulle kirjaimia, joita rustasin ruutupaperille. Muistan myös ensimmäisen lukemani sanan. Se oli ”Apua” ja kirjallinen tuotos oli tietysti Aku Ankka. Juoksin isälleni näyttämään sarjakuvan puhekuplaa ja kysymään mitä siinä luki, ja varmistamaan osasinko minä oikeasti lukea sen. Se oli valtava hetki.

Varsinkin lukioikäisenä kun maailma on auki, oli mahtavaa kahlata tietokirjallisuuden hyllyjä ja ajatella, että kylläpäs on olemassa paljon mahtavia juttuja ja mihin vain näistä on mahdollisuus tarttua! Näinä aikoina suhteeni lukemiseen oli ehdottomasti parhaimmillaan ja suorastaan huumaava. Sittemmin lukemisen vapaus vaihtui opiskeluiden yhteydessä pänttäämiseen, suorittavampaan tai vähintään tarkoitushakuiseen suuntaan. Rypyt otsalla syvenivät ja lukemiseen tuli stressaava taustavire –  ikäänkuin jokaisen kirjan täytyisi viedä jotain elämän prosessia eteenpäin, lähemmäs jotain tavoitetta tai vastausta.

perheesta_kuvitus

Tuttavani kirjoittaessa mainiosti sadan kirjan lukuhaasteestaan ja sen herättämistä ajatuksista, aloin itsekin miettiä uudestaan suhdettani lukemiseen. Lasten saamisen myötä tämä harrastus on päässyt nimittäin aivan retuperälle. Poikien pienen ikäeron ja ruoka-aineallergioiden aikaansaamien järkyttävien valvomis- ja uupumiskausien aikana oli niin loppu, että en enää yksinkertaisesti kyennyt lukemaan vaikka aikaa siihen olisikin jostain järjestynyt. Rivit hyppivät silmissä ja ajatukseni katkesi jo otsikkotason tekstiä lukiessa. Ajattelin, että tässä tämä nyt oli. Aivoni ovat vaurioituneet peruuttamattomalla tavalla valvomisen vuoksi. Nyt jo vähän naurattaa, mutta silloin ei totta vieköön niin tehnyt. Se oli pelottavaa. Tuntui että jotain ytimestäni oli tuhoutunut.

Nykyään nautin suuresti siitä, että pääsen sukeltamaan lasten kanssa uudestaan lastenkirjojen valtavan ihanaan maailmaan, mutta ehdottomasti, ehdottomasti sieluni kaipaa ennenkaikkea laadukasta kaunokirjallisuutta. Mistä alottaisin jälleen? Kaipailisin siis kirjavinkkejä! Jos sinulla on mielessäsi kirjasuosituksia, anna kuulua, olisin kiitollinen!

Perheestä_kuvitus6.jpg

6 replies on “Lempipaikka

  1. Mä luin just Chimamanda Ngozi Adichien Kotiinpalaajat, minkä seurauksena rästivuorten rästivuori meinasi vyöryä päälle, MUTTA olin kuin lomalla, joten viis kaikesta muusta. Suosittelen myös saman kirjailijan Puolikas keltaista aurinkoa -kirjaa! Niin törkeän hyviä kirjoja ja inspiroiva ja älykäs nainen kaikenkaikkiaan.

    Liked by 1 henkilö

    1. Hei kiitos suosituksesta, mahtavaa! Tämä onkin itselleni täysin ennalta tuntematon tuttavuus. (Hieman haastavaa lähteä tätä kirjastosta kyselemään, mutta onneksi varauksen voi tehdä netistä ;D)

      Tykkää

  2. Koska en näköjään saa itse tätä aikaiseksi luettua (mutta niin moni kirjanystävä on tätä koko sielullaan suositellut), niin vinkkaampa tänne: Anni Kytömäen Kultarinta. Toinen lukulistalla roikkuva (kovin vain kirjastosta varattu ja hirmuisesti hypetetty) uutuus on Emma Clinen Tytöt. Kate Atkinsonin Hävityksen jumala vaikuttaa myös kiinnostavalta aiheeltaan. Ja uusia, mielenkiintoisia tietokirjoja julkaistaan koko ajan, sinne vain, kirjaston kolmosluokan (yhteiskunta) kohdalle haahuilemaan. Ajan kanssa 🙂

    Liked by 1 henkilö

    1. Ihanaa, kiitos tuhannesti!! Enpä malta odottaa että saan käsiini näitä! Joulukin on tulossa, joten jos vaikka kirjoittaisi joulupukille ja pyytäisi samalla lukuaikalahjakorttia 😉

      Tykkää

      1. Mä sen sijaan oon tietokirja-addikti, joten just nyt meni varaukseen tuo ”Maailma pähkinänkuoressa” -teos. Kiitos vinkistä! 😀 Myös Esko Valtaojan Kaiken käsikirja on erittäin hyvä, vaikka nimi onkin hieman harhaanjohtava.

        Helmetin varaussysteemi on muuten aivan äärimmäisen kätevä: mulla on se auki yhtä aikaa Adlibriksen sivujen kanssa, joista tsekkaan jonkin mielenkiintoisen kirjan, ja sen yhteydessä ”pidät ehkä myös” ja ”muut tämän kirjan ostaneet ostivat myös” -sarakkeiden kirjat, jotka sitten isken Helmetin varaukseen. Miten kätevää on noutaa kyseiset kirjat suoraan kirjaston hyllyltä, mikä onnistuu myös taaperoiden sekoillessa mukana (toisin kuin päämäärätön haahuilu, joka on kyllä ihanaa, mutta ei vaativien ipanoiden kanssa).

        Liked by 1 henkilö

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s