Olen ammatiltani toimintaterapeutti. Voisi siis olettaa, että meillä askarrellaan ja vähintään huovutetaan joka toinen päivä strukturoidusti ja kehittävällä otteella. Noooooo ei. Itse asiassa lasten kädentaidolliset harrastukset ovat rajautuneet aika tarkalleen muovailuvahaan ja piirtämiseen. Ja muovailupuolikin on vankasti lasten isän toteuttamaa.

askartelu2_perheesta Pienten lasten kanssa askarteluhan voi olla ihanaa, mutta meillä se tapaa eskaloitua enemmän tai vähemmän kaoottiseksi, jos toteutan sitä yksin poikien kanssa. Kolmevuotias on niin valtavan tohkeissaan ja innoissaan, että sählää armottomasti, mutta tahattomasti. Hänen kanssaan askarteleminen kahden on mukavaa, kun ehtii oikeasti vähän ohjaamaan toimintaa ja olemaan läsnä. Haasteen tälle asettaa pienempi puolitoistavuotias tahtoihminen, aka Demolition Man, ken on sen asteen kaaoksen tuottaja, että askerteluhommissa keskittyminen tahtoo mennä remonttitarpeen minimoimiseen. Tämä sankari nimittäin kun askartelee niin tulosta syntyy, maalit kaadetaan, kynät lentelevät ja auta armias, jos hänen ilmaisuvoimaansa rajoitetaan, niin palautteena on välitön sielua viiltävä kirkuminen. Hänenkin kanssaan kahden puuhailu olisi helpompaa, kun rajoittaisi esimerkiksi välineiden määrän minimiin ja keskittyisi vain hänen tekemiseensä, mutta toki esikoistakin täytyy auttaa. Eli tämä pienten taitelijoiden simultaanisien tarpeiden kombo tekee toiminnasta hieman ..eh kuormittavaa äidille 😀  Joten ei, meillä ei ainakaan vielä ihan joka päivä kaiveta paskartelupakkia esille.

askartelu4_perheesta

Nostan hattua tässäkin asiassa varhaiskasvatuksen ammattilaisille, jotka hanskaavat ison lauman pieniä ihmisiä maalien äärellä. Miten ihmeessä te teette sen??? Toki tekemisen dynamiikka on aivan eri, kun on ohjaamassa toimintaa ammatillisessa mielessä esimerkiksi terapeuttina. Itse työskentelen kuitenkin elämän ehtoopuolelle ehtineiden asiakkaiden toimintaterapeuttina, eli siinäkään suhteessa en voi verrata omien lasten kanssa touhuilua ammatilliseen kokemukseen.

askartelu6_perheestaPiipahdus Tigeriin tuotti inspiraation yrittää jälleen, sillä tältä reissulta mukaan tarttui  muovailumassaa, itse maalattavia palapelejä ja läikkymättömiä sivellinkuppeja muutamalla lantilla. Kotona kaulin muovailumassasta levyn, josta tein muotilla pyöreitä ”kolikoita” esikoisen avustamana sekä muutaman isomman levyn. Massa oli seuraavana päivänä maalattavan kuivaa, joskin paksummat laatat ottavat enemmän aikaa kuivuakseen kokonaan.

askartelu_on_perheestaLapset maalasivat pyörylöitä vesiväreillä. Tässä uudet sivellinkupit osoittautuivat niin kiinnostaviksi, että he olisivat halunneet maalata vain siveltimien puhdistusvedellä. Seuraavalla kerralla täytyykin siis sekoittaa värit suoraan purkkeihin. Maalaaminen toteutettiin aamulla kätevästi ennen aamupesuja, niin että kun värisessioista oli selvitty, marssitin pojat suoraan kylpyyn. (Ammeesta voi erottaa edelleen sinisen häivähdyksen.) Kuopus maalasi vaippasiltaan ja tämä oli varsin toimiva valinta hänen mm. kaataessa yhden sivellinpurkeista ylösalaisin päälleen.

askartelu7_perheestaIsompiin laattoihin ja palapeliin painoimme poikien kämmenten jäljet. Pienemmistä pyörylöistä on tarkoitus tehdä jääkaappimagneetteja, jahka jostain onnistun löytämään irtomagneetteja. Ja hei, jos maalaushommat eivät vielä innosta, massaahan voi värittää myös vaikkapa tusseilla!

Ps. Lisää askerteluvinkkejä isänpäivään löydät esimerkiksi Emilian aitta DIY-blogista!

askarelu3

2 replies on “Suutarin lasten kengät

  1. Hahaa, tuo sanonta niistä suutarin lasten kengistä on helppo allekirjoittaa!
    Tusina tai pari taiteilijaa töissä ei tunnu missään, mutta kotona kieltäydyn toistuvasti antamasta vesivärejä ”siksi aikaa kun laitan pikkuveljen nukkumaan”. Muovailuvaha on meillä ehkä ikuisessa pannassa (esim. mummilassa muovaillaan vaikka mitä hienoa, kotona suurin osa muovailuvahasta on pienenä silppuna lattialla) eivätkä omatoimiset leikkaa ja liimaa -tuokiot pääty yleensä kovin positiivisissa merkeissä. Kovin musikaalinen tuo kohta viisivuotias silti on, vaikka kasvaakin tällaisessa puolentoista muusikon perheessä 😀
    Niin ja hermot, ne ovat töissä n. sata kertaa paremmat kuin kotona.

    Terveisin Piia, ehkä vähän turhankin niuho lastentarhanopettaja

    Tykkää

  2. Kiitos huojentavasta kommentista! Tämä ei kuitenkaan vielä selittänyt sitä MITEN te teette sen, eli hallitsette ne pari tusinaa taitelijaa 😀 Lasten sitten joskus aloittaessa päiväkotiuransa, pyydän ensi töikseni päästä seuraamaan tätä ihmettä. (Toinen hämmästelemäni temppu muuten on, kuinka ihmeessä te saatte valtaisan lauman lapsia puettua pahimpina rapa-aikoina. Itsellä kun meinaa ajoittain usko loppua jo kahden kanssa.)

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s