Miltä aika tuntuu? Kesällä sain käydä kiinnostavan keskustelun ystäväni kanssa hänen hyvin voimakkaasta suuntavaistostaan ja kokemuksellisesti merkittävästä tarpeestaan hahmottaa oma fyysinen sijaintinsa aina mielessään ikään kuin kartalla suhteessa tiettyihin kiintopisteisiin. Uskoisinpa, että tässä on jotain samaa kuin ajantajussa ja tarpeessa hahmottaa missä kellon ajassa milloinkin mennään, vaikka tiedolla ei juuri silloin olisi relevanttia merkitystä.

ajantaju2

Toimintaterapiassa aikaan ja paikkaan orientoitumisesta puhutaan usein mielenterveyden ja erilaisten neurologisten tilojen yhteydessä. Ajantajun tavoitteellista ja hetkellistä menettämistä edustaa kunnon flow-tilaan pääseminen tai esimerkiksi meditaatio. Hetkellinen ja tarkoituksellinen ajantajun menettäminen on siis miellyttävä ja täysin eri asia kuin esimerkiksi sairauden aiheuttama häiriö orientaatiossa, jonka täytyy olla kokemuksena usein hyvin ahdistava. Käykö teille esimerkiksi joskus niin, että heräätte hyvin syvästä unesta johonkin ulkoiseen tekijään, ettekä meinaa millään saada kiinni siitä missä, miksi ja miten teidän pitäisi olla? Kamala tunne.

ajantaju

Ajatus ajasta heräsi taas kun kelloja siirrettiin talviaikaan. Pelkäämme aina aamuvirkkujen lapsiemme rytmien sotkeentuvan niin, että lopulta päädymme heräämään neljältä aamuyöllä, mutta ihmeen kaupalla rytmit yleensä ovat tasoittuneet hyvin nopeasti perinteiseen kello viiden-kuuden aikoihin ylös rytmiin. Mystistä on kuitenkin, että vaikka laittaisimme lapset nukkumaan seitsemältä tai kymmeneltä illalla, he punkevat ylös kukonlaulun aikaan. Miksi?

Terveyskirjaston artikkelissa Vuorokausirytmi ja unen säätely todetaan, että vuorokauden ajan hahmottamisessa osansa on sisäisellä hermostollisesti säädellyllä systeemillä (sirkadiaaninen järjestelmä) ja homeostaattisella säätelyllä:

 Jotta keskuskellon toiminta olisi täsmällistä, on sen saatava säännöllisesti aikamerkki. Luonto tarjoaa monenlaisia signaaleja, joita sisäinen kello voi tarvitessaan käyttää käyntinsä tahdistamiseen. Aikamerkit voivat tulla myös kehon sisältä. Ulkoisista tahdistajista voimakkain on valon ja pimeän vaihtelu. Päivän ja yön vuorottelu on ihmiselle luontevasti voimakas aikamerkki, jonka perusteella kehon keskuskello voi päivittäin tahdistaa toimintansa. Muita aikamerkkejä sisäiselle keskuskellolle ovat muun muassa yksilön tietoisuus ajasta, säännölliset aterioinnit sekä rutiininomaiset heräämis- ja nukkumaanmenoajat aamulla ja illalla.

Tämä selittää sen, miksi pienenkin vauvan kohdalla toistuvat rutiinit ovat tärkeitä. Ne tuovat paitsi ennakoinnin tunnetta myös antavan lapsen ”keskuskellolle” vihjeen siitä, milloin lapsen on (olisi) aika nukahtaa. Lapsen kyky hahmottaa ajan käsitettä abstraktisti alkaa kehittyä kunnolla ilmeisesti vasta kouluiässä. Miten lapsi tätä ennen hahmottaa aikaa? Pieni lapsihan elää täysin ja täysillä hetkessä. Tulevaisuudessa odottavat asiat täytyy konkretisoida, jotta lapsi kykenee hahmottamaan mistä on kysymys. ”Mummi tulee, kun olet nukkunut kaksi yötä.”

Apuna ajan hahmottamisen opettelussa, rutiineiden ylläpitämisessä ja tulevista asioista puhumisessa voi muuten käyttää esimerkiksi mainioita Mun viikko ja Mun päivä – magneetteja. Meillä Mun päivä – magneetteja on käytetty esikoisen kanssa ja nykyään kaavailtu käytettävän niin, että viikkorutiini on laitettu esikoisen aktiviteetteja ajatellen ja päivän aktiviteetit valitaan kuopuksen kanssa isommista Mun päivä – magneeteista lähinnä keskittyen rutiinien sijaan päiväkohtaisesti kivaan tekemiseen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Miten vaikeaa tämän totaalisen hetkessä eläjän sielunmaisema onkaan muistaa, kun aikataulu painaa päälle ja pieni tutkimusmatkailija ihastelee hienoja keppejä/ lehtiä/ roskia/ lätäköitä/ lunta/ kiviä/ lintuja, bongailee hyviä kiipeilypaikkoja ja ei vain yksikertaisesti kykene liikkumaan paikasta A paikkaan B, sillä elämä on aivan liian mielenkiintoista ja tutkittavaa riittää. Kun siinä tuskissaan alkaa vaikeroimaan ja äyskimään, että nyt kuhniminen seis me myöhästymme, mitä se oikeastaan tarkoittaa lapselle? Ja viedäänpä ajatusta hieman pidemmälle: missä me oikeastaan olemme, kun olemme myöhässä?

perheesta_kuvitus2

Noin vuosi sitten Helsingin Sanomien tiedeosiossa oli ajasta Marcus Chown artikkeli, joka teki fysiikasta mitään ymmärtämättömäänkin ihmiseen vaikutuksen mielenkiintoisuudellaan. Artikkelissa todetaan, että ai­ka ei ole si­tä, mi­tä me ku­vit­te­lem­me sen ole­van, se ei liiku eteenpäin tai taaksepäin, mutta on valon nopeuden vuoksi sidoksissa välimatkaan:

And­ro­me­da-ga­lak­si, etäi­sin pal­jain sil­min näh­tä­vis­sä ole­va koh­de, nä­kyy sel­lai­se­na kuin se oli esi-isiem­me pys­ty­ih­mis­ten us­kal­tau­tues­sa en­si ker­ran Af­ri­kan sa­van­neil­le 2,5 mil­joo­naa vuot­ta sit­ten.

It­se asias­sa me eläm­me maail­man­kaik­keu­des­sa, jos­sa on nel­jä ai­ka-ava­ruu­den ulot­tu­vuut­ta. Ku­kin ai­ka-ava­ruu­den nel­jäs­tä ulot­tu­vuu­des­ta on luon­teel­taan ava­ruu­del­li­nen. Se tar­koit­taa, et­tä ai­ka-ava­ruus on kar­tan luon­tei­nen, to­ki ne­li­ulot­tei­sen kar­tan, mut­ta kar­tan kui­ten­kin. Ja ai­van ku­ten New York, Los An­ge­les ja Grand Ca­nyon ovat si­jain­ti­paik­ko­ja maa­pal­lon kar­tal­la, ovat al­ku­rä­jäh­dys, Maan syn­ty ja maail­man­kaik­keu­den lop­pu­mi­nen paik­ko­ja ai­ka-ava­ruu­den ne­li­ulot­tei­sel­la kar­tal­la.

Sa­maan jouk­koon kuu­lu­vat kaik­ki elä­mä­si ta­pah­tu­mat. Tä­mä tar­koit­taa Ein­stei­nin mu­kaan si­tä, et­tä men­nyt, ny­ky­het­ki ja tu­le­va ovat kaik­ki ole­mas­sa sa­ma­nai­kai­ses­ti.

Huh. En varmasti ymmärrä tätä aikaulottuvuusasiaa sinne päinkään, mutta koen tuon viimeisen lauseen hirvittävän lohdullisena ajatuksena. Kaikki olemiseni kokonaisuudesta on nyt, menneisyydessä ja tulevaisuudessa. On jotenkin kovin rauhoittava ajatus, että tuleva, menevä ja oleva ovat saman todellisuuden eri kerroksia.

Mitäpä siis, jos lopettaisin kiirehtimisen ei mihinkään ja varaisin esimerkiksi siirtymisiin enemmän aikaa kohdata pienen ihmisen ihmeitä. Kaikki on tässä.

dsc_0440

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s