Omaan hyvin lämpimän ja kiinteän suhteen sosiaaliseen mediaan, tämä lienee parasta todeta heti alkuun. Sosiaalisen median kanavien kautta löydän paljon iloa ihmisistä, ideoita ja väitän joskus myös hyödyllistä informaatiota elämääni. Ylenpalttinen minkä tahansa ruudun äärellä notkuminen on kuitenkin luonnollisesti huono homma paitsi oman kupolin ennenkaikkea sen lapsilta syömän ajan vuoksi. Ja Helsingin kaupungin viestintäosaston edustajat voivat asentaa sokan paikalleen – kirjoitan tätä parhaillaan lasten katsoessa Pikkukakkosta, joten kukaan ei juuri nyt roiku kattokruunussa tai pahoinpitele ketään.

Kohtuudella kaikkea, sano. Henkilökohtaisesti someroikkumista tulee harrastettua ihan liikaa, tämänkin voin myöntää ihan rehellisesti. Kahden blogin kirjoittajana ja niiden somekanavien hallinnoijana olisi aika paksua väittää, että ruutua ei tule tuijoteltua päivän aikana. Tarkoituksellisen sisällön tuottamisen lisäksi, myös sen joutavan selailun imu on niin koukuttava, että sillä tekee mieli piristää arkea tämän tästä. Asiaan on siis syytä kiinnittää huomiota.

Olen lasten kanssa 24/7. Pienten lasten vanhemmat tietävät, että pelkästään yksin vessassa käymisestä on turhaa haaveilla. Blogin kirjoittainen on tällä hetkellä ainoa ja sitäkin rakkaampi uusi harrastukseni, joka on vain minulle. Se on mielekästä, tuo iloa ja intoa päivää. Muutoin kaikki kauppareissut, liikunnat, kirjastokäynnit yms. virkistäytyminen tehdään lasten kanssa yhdessä. (Niputinko juuri kaupassa käynnin virkistäytymisen alle? #elämysmatkalleprismaan) Väittäisin, että lapseni saavat melko paljon äitiaikaa vuorokaudessa. Laskennallista aikaa tärkeämpää on luonnollisesti tämän ajan laatu. Ja laatu laskee jos äidillä kuivuu ikenet. Mielekäs harrastus tekee äidistä mukavampaa ja läsnäolevampaa seuraa ja jos tämä harrastus sattuu edellyttämään ruudun tuijottelua, niin en näkisi tätä nyt niin katastrofaalisena juttuna digitaalisuutta painottavana aikana. Nyt onkin olennaista puntaroida se kultainen keskitie tähän äidin ruutuaikaan.

Project Mamassa tänään julkaistussa kirjoituksessa Se parempi korppikampanja, oli ihanan positiivinen linkkilista siitä mitkä kaikki asiat ovatkaan hyvin lapsiperheiden nykytilassa ja muutamia toimia älylaitteiden eksessiivisen käytön haittojen havaitsemiseen ja ehkäisemiseen. Esimerkiksi Kolmannen sektorin Yksi elämä – terveyshankkeeseen liittyvän Neuvokas perhe sivuston blogista löytyy kirjoitus #ruudutonpäivä, jossa on havaintoja siitä kuinka älylaitteiden käyttäminen on jo lähes välttämättömyyden tasolla arkipäivässä. Ruuduttoman päivän aikana tekemättä jääneet tehtävät siirtyivät toiselle päivälle ja ruuduttomuuden vuoksi välistä jäi esimerkiksi videopuhelu lasten mummolle. Tämä kertoo mielestäni hyvin siitä kuinka ruudun äärellä tapahtuu myös paljon hyvää. Toisaalta, älylaitteiden hyötykäyttö onkin täysin eri ilmiö kuin addiktiivinen plaraaminen. Koska rajanveto voi olla haastavaa subjektiivisesti ruuduton päivä voi kuitenkin tuoda tämän hyvin havainnollistettua myös itselle.

Aion itse kokeilla ruudutonta päivää käytännön syistä ensi viikon maanantaina havainnoidakseni sen tuottamaa tunnelmaa. Se miten vaikeaa ruuduista on luopua päivän ajaksi, herättelee todennäköisesti melkoisesti. Kuka tulee mukaan?

Ruudun takaa.jpg

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s