(…Luetteko tekin tuon otsikon Pikkukakkosraskaus?)

Miten voikaan lastenohjelmakonsepti olla niin nostalginen, laadukas, arkeen iloa tuova ja nykyisessä elämäntilanteessa myös yksinkertaisesti hyödyllinen! Aamulla kun silmäluomia raastetaan auki viiden-kuuden pintaan, alkaa laskuri päässä raksuttaa. Mitä lähemmäs kello 6:50 unet ja aamu etenevät, sitä voittoisampi fiilis. Totta puhuen, lapset eivät aamun Pikku Kakkos-momentumia kaipaa läheskään niin paljon kuin äitinsä.

Yksinkertaisesti rakastan sitä ohjelmaa. Rakastan Lasten Areenaa, josta Pikku Kakkosen voi laittaa pyörimään kellon ajasta riippumatta. (Tiesitkö muuten, että Lasten Areenasta löytyy myös kuunnelmia, satuja, loruja ja musiikkia?) Rakastan ohjelman verkkosivuja ja mobiilisovelluksia, kuten Nuottiniitty. Rakastan Tampereella asuvaa hyvää ystävääni, jonka jälkikasvun kanssa mennä Pikku Kakkosen leikkipuistoon. Rakastan tuota Camilla Mickwitzin logoa, jossa satuolennot muodostavat numeron kaksi.

Pikku Kakkonen logo wp.jpg
Camilla Mickwitz – Yleisradio

Kukapa 80-luvun lapsi ei muistaisi traumaattisen jännittävää ”varokaa heikkoja jäitä”-opetusvideota? Rölli oli varmaan oman lapsuuteni isoin suosikki ja Röllejä toivoisinkin kovasti näytettävän uudestaan. Muutamia löytämiäni Rölli-kuunnelmia meillä kulutetaan kyllä  ja niistä lapset pitävät kovasti musiikkeineen. Myös Ransu, Pelle Hermanni ja Nukkumatti herättävät lämpimän nostalgisia läikähdyksiä. Täytyykin fiilistellä poikien kanssa Elävästä arkistosta näitä vanhoja suosikkeja ja katsoa miten ne uppoavat.

Juuri nyt näytettävistä ohjelmista lapset pitävät erityisesti Ryhmä Hausta ja Ellasta ja Aleksista. Viimeaikaisesta ohjelmatarjonnasta omaksi ylivoimaiseksi suosikikseni nousee mainio konserttikiertuetaltiointi Musarullaa, joka onneksi on katsottavissa Yle Areenasta vielä. Kotiäitivertaisverkkonaapurini juuri hehkutti, kuinka nerokas ohjelma Taavi Tiikeri onkaan. Siinä opetellaan hyviä tapoja tai taitoja, edetään hitaasti ja toistetaan asioita useaan kertaan monella eri tavalla. Kukahan tekisi vastaavan ohjelman aikuisille? Ohjelman lopuksi laulettaisiin ”Tervehtiminen ja kiitoksen sanominen kuuluu yleisiin käytöstapoihin”. Ei ole nimittäin iskostunut ihan jokaiseen keski-ikäiseen päähänkään tuo.

Tänä vuonna Pikku Kakkoselle on näemmä myönnetty keväällä lastenkirjallisuuden Onnimanni-palkinto tarinankerrontaperinteen ja lastenkirjallisuuden nostamisesta sekä vastikään Parisuhdeteko-tunnustus, joka ”myönnetään yhteiskunnallisesti merkittävälle teolle, joka edistää hyvinvointia parisuhteissa”. Ei ole siis turha ohjelma tämä!

Katsokaa nyt tätä! Eihän tästä voi muuta kuin tulla hyvälle tuulelle 🙂 http://areena.yle.fi/lapset/1-2450991/s/1-2417343#autoplay 

Kiitos Yle!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s