Vuoden vaihtuessa julistin itselleni ja muille, että nyt ei jaksa mitään uutta tai kehittävää. Nyt syöksytään mukavuusalueelle ja lasketaan rimaa kaikessa, mennään siitä mistä aita on matalin! Mukavuusbileet! Luovuttaminen kunniaan! Tarkoituksenani oli höllentää vuoden loppuun mennessä jo vaarallisen kireäksi ehtinyttä pipoa ja reilulle tasolle kirinyttä suorittamispakkoa. Tämä mukavuussektorilla öllöttely voi kuulostaa ajatuksena melko herkulliselta silloin, kun fiilis on se että nyt ei vaan jaksa yhtään mitään, mutta elämäntapana se on tosiaan hieman heikko. Maaret Kallio kirjoitti tänään kolumnissaan siitä, miksi sydämen ääntä ei ihan aina kannata kuunnella.

”Liiallinen mukavuudentavoittelu ei ruoki vahvoja arvoja tai tunnetta asioiden aikaansaamisesta, ja niitä ihminen kaipaa kokeakseen elämänsä merkitykselliseksi.”

Jäin miettimään asiaa ekologisen elämäntavan kannalta. Ihmisen on luonnollisesti vaikeaa luopua saavutetuista mukavuuksista. Omaan napaan ja hyvinvointiin sukeltaminen on ajoittain tarpeen tietysti, mutta jatkuvana elämäntapana se ei tosiaan oikein kanna. Jos kaikki tekeminen ja oleminen perustuu sille, mikä itsestä tuntuu hyvältä tai sen pohtimiseen mikä just nyt tuntuisikaan hyvältä, voisi olla hyödyllistä nostaa katse omista onkaloista vähän kauemmas. Enkä nyt väheksy itsetutkiskelun tarpeellisuutta, välttämättömyyttäkin, vaan tahdon sanoa, että se on syytä tehdä aidosti ja brutaalistikin ajoittain, jotta siitä ei tarvitse tehdä jatkuvaa elämäntapaa. Aika monet asiat ovat kuitenkin epämukavuusalueelle astumisen arvoisia.

ekologisuus_perheesta_blogi3
Kaksi painavinta syytä panostaa ympäristöystävälliseen elämäntapaan

Lasten saamisen myötä saa valtavasti asioita, mutta yhden asian menettää lopullisesti, nimittäin kyvyn turvautua nihilismiin monien hankalien asioiden, kuten ilmaston uhkakuvien suhteen. Huoli ja toive jälkikasvun kukoistuksen mahdollisuudesta on kaiken yli menevä ja niin syvä, että uhka sille on uhka jota ei voi kieltää. Asia johon heräsin jälleen todella ystäväni jakaessa taannoin Facebookissa keväällä Suomen Kuvalehdessä julkaistun artikkelin siitä, miksi ilmastonmuutos ei herätä riittävästi kiinnostusta ihmisissä. Todella ahdistavaa.

Palatakseni Kallion kolumnin ytimeen: voidakseen paremmin kannattaa pysähtyä mielummin miettimään niitä arvoja, jotka tekevät elämästä merkityksellistä niiden mielitekojen sijaan. Kun taistelee tai ainakin toimii tärkeäksi kokemansa asian puolesta, elämä saa ihan uudenlaista syvyyttä. Kuinka siis elää niin, että toiminnallaan edistäisi seuraavien sukupolvien elämisen mahdollisuuksia?

ekologisuus_perheesta_blogi9Ilmaston muuttuminen on tavallaan päivänselvä ja samalla vaikeasti hahmotettava ja äärettömän monisyinen asia. Vähintään todella, todella pelottava. Kirjoitan tämän nyt silläkin uhalla, että nyt olen tietopohjani kanssa hyvin heikolla alueella. En kykene tarkastelemaan ilmastonmuutokseen liittyviä lähteitä kovinkaan kriittisesti, sillä tietämykseni asiasta on täysin olematon. Asiantuntijuuteni löytyy terveystieteiden puolelta, maantieteellisten ja ympäristöön liittyvien asioiden suhteen olen auttamatta pihalla. Olen siis liikkeellä puhtaasti tunnepohjalta, mutta jospa olisin tässä nyt vaikka se hyödyllinen idiootti, sillä jokainen pohdinta asian ympärillä kun lienee paikallaan. Ainakin ystäväni päivitys vieräytti ison kiven sielussani pyörimään jälleen ympäristöystävällisemmän elämän ja asenteen tavoittelun suuntaan.

Ekologisia ”pakkoja”

Koska viherpesu ja muutenkin oman kilven kiillottelu tämän aihealueen ympärillä vastenmielistä, totean rehellisyyden nimessä, että paras ekotekoni tähän mennessä on olla pienituloinen (opiskelija, kotiäiti), eli yksinkertaisesti liian köyhä hassaamaan valinnoillani luonnonvaroja niin runsain mitoin, kuin varakkaampana saattaisin tehdä.  Ekologisia ”pakkoja”, joita pienillä tuloilla eläminen edellyttää:

  1. Ei omaa autoa: Pienituloisena lapsiperheenä meillä ei ole varaa omaan autoon (lainaamme sitä Ukilta). Jos meillä olisi varaa omaan autoon, voin kertoa että kiusaus investointiin olisi todella suuri puhtaasti mukavuudellisista syistä. Mutta niin kauan kun näin ei ole, voimme päivitellä kuinka auto on Helsingissä vain riesa ja hekumoida ajatuksesta pienemmästä hiilijalanjäljessä. Mies kulkee työmatkat kesät talvet pyörällä ja itse aion töihin palattuani käyttää luonnollisesti julkisia. No itsellä ei ole edes ajokorttia, joten ajomatka töihin sisältäisi melkoisesti jos ei vauhtia niin ainakin vaarallisia tilanteita.
  2. Ei lentämistä: Meillä ei ole varaa matkustella ulkomailla. Eipä tule lentomaileista huonoa omaatuntoa. Ja samaan hengenvetoon – taatusti sahattaisiin sinivalkoisin siivin lämpimään vähintään kerran vuodessa, jos se olisi taloudellisesti mahdollista. Ja Islantiin. Ja vaikka minne. Haaveiltu on.
  3. Kierrätys: Pyrimme löytämään uudet hankinnat käytettyinä ja kierrättämään tarpeettomaksi jääneet tavarat paitsi ekologisuuden, niin myös rahan painaessa kupissa. Käytetyt tavarat ovat edullisempia, kuinka ollakaan.
  4. Pieni asunto: Niin mitäpä veikkaatte, asummeko varpaat toistemme suussa ihan vain ekohenkisyydestä? Että sanoisimme ”kiitos ei” muutamalle (öö sadalle) lisäneliölle? Niinpä niin. Pienet tulot, pieni kerrostalossa sijaitseva koti ja hallittava vuokra.

Ekologisia valintoja

Toisaalta pienituloisuus haastaa hankintoja tehdessä, sillä usein ekologisemmat ja/ tai eettisemmät vaihtoehdot ovat niitä kalliimpia. Tässä valinnoista tulee todellisia valintoja, sillä ne edellyttävät priorisointia ja toisista asioista karsimista.

  1. Ekosähkö: Ostamme Fortumin tuulisähköä. Tämä on puolison heiniä ja hän on hyvin sähkösopimukset hoitanut ja kilpailuttanut. Itse olen vain esittänyt vaateen ekosähköstä, sen kummemmin asiaan syventymättä.
  2. Pesuaineet: Vaatteiden pesemiseen käytämme hajusteettomia allergiaystävällisiksi (mainostettuja) pesuaineita ja pesupähkinöitä. Kaikki muut kodin pesuaineet on vaihdettu enemmän tai vähemmän ekopesuaineisiin. Sooda + etikka toimii myös useissa paikoissa myrkyttömänä puhdistusmetodina. Konetiskiaineeksi olemme valineet joutsenmerkityn vaihtoehdon, mutta tämä lienee kuitenkin se talouden myrkyistä myrkyin ja vaikeasti korvattavissa.
  3. Kosmetiikka: Luonnonkosmetiikka muodostaa suurimman osan kauneuden- ja ihonhoitotuotteistani – hiuslakkaa ja ripsiväriä en toistaiseksi ole saanut korvattua toimivilla luonnonkosmeettisilla vaihtoehdoilla. Lapset pestään vedellä, tai hajusteettomalla nestesaippualla (esim. Urtekram). Puoliso käyttää ”normi”kosmetiikkaa, mutta ehkäpä saan hänet vielä käännytettyä.
  4. Ruoka: Omaan syntilistaani ei ole kuulunut punaisen lihan kuluttamista yli kahteenkymmeneen vuoteen ja nykyään noudattelen ruokavaliota, joka ei sisällä myöskään maitotuotteita tai kananmunia, mutta kalaa syön osittain ravitsemuksellisista ja usein sosiaalisista syistä. Puoliso on kaikkiruokainen, mutta tammikuun ekotekona sain hänet osallistumaan kanssani Vegaanihaasteeseen! WOHOO! Olen aivan huippuinnoissani tästä! Ja hänkin varmaan vähän. Salaa. 😉 Useiden ruoka-aineallergioiden vuoksi lasten syömisessä priorisoidaan tällä hetkellä ruoan ravintopitoisuus (hemirauta ja proteiini) ekologisuuden edelle allergioiden tuomien ruokavalionrajoitusten vuoksi. Lapset siis syövät reippaasti niin punaista ja vaaleaa lihaa kuin kalaa. Toisaalta, lasten ruokavalioon ei kuulu esimerkiksi maitotuotteista epäekologisinta, eli juustoa tai mitään muitakaan maitotuotteita. Kuopuksen toistaiseksi luontaisesti gluteenittoman ruokavalion vuoksi joudumme myös kuluttamaan runsaasti ei-kotimaisia gluteenittomia viljoja, joka on hyvin valitettava juttu monellakin tasolla, eikä vähiten ekologisessa mielessä. Tattari onneksi sopii Kuopukselle ja sitä on saatavana kotimaisena, kuten myös kvinoaa.
  5. Ei mainioksia: Mainoskielto on kätevä paitsi paperijätteen myös turhien ostoyllykkeiden karsimiseksi.

ekologisuus_perheesta_blogi6

Mitä tehdä edelleen?

Ympäristöasioissa skarppaaminen on tavallaan siitä yksinkertainen juttu, että se lähinnä edellyttää asioista luopumista. Toisaalta – se jos mikä on vaikeaa, kuten edellä totesin.

  1. Energian säästäminen: Niin sanotun ekosähkön ostamista tärkeämpää on energian säästäminen, kuten valojen ja laitteiden huolellinen sammuttaminen, kun niitä ei tarvita.
  2. Lämmön vähentäminen: Oma hedonistinen luopumisen tuskani syntyy esimerkiksi lämmöstä luopumisesta, tai siitä nauttimisen vähentämiseen. Kuuma suihku ja (liian) lämmin asunto. Näistä luopuminen tuottaa tuskaa mukavuudenhaluiselle mielelleni ja lämpöhakuiselle keholleni. Mutta hei, kuulemma kylmät suihkut on terveellisiä (YÄÄÄÄÄK). Jatkossa pyrin panostamaan lyhyeen suihkussa piipahtamiseen ja kodin maltilliseen lämpöön. Villasukat esiin.
  3. Pesuaineet: Vaihtamalla myös allergiaystävälliset pesuaineet (Erisan jne.) ekologisiin, mielellään kotimaisiin allergiaystävällisiin vaihtoehtoihin vähennetään paitsi omaa kemikaalikuormaamme myös ympäristövaikutuksia. Meillä nimittäin pyörii pesukone lapsiperheen tapaan melko ahkerasti. Myös kodin loputkin pesuaineet tullaan vaihtamaan ekologisiin vaihtoehtoihin. Kloori jätetään vain vatsatautitilanteisiin.
  4. Pussien käytön vähentäminen: Nyt kun olen vihdoin oppinut kuljettamaan mukanani aina kestokassia, on tällä ollut huomattava vaikutus pussien kertymiseen. Toki muovipusseja edelleen kertyy, mutta ne käytetään sekajätteiden kuljettamiseen. Kestohedelmäpusseja täytyy kokeilla ehdottomasti seuraavaksi. Näitähän voivat myös kätevät ihmiset (ping MUMMI!) valmistaa näemmä myös itse!
  5. Jätteen vähentäminen: Kuopuksen nihkeästi etenevän pottatreenailun ohessa kestovaippojen osuutta täytyy jälleen kasvattaa, sillä vaipoista tulee paljon ja karseaa jätettä. Myös Zero Waiste ajatteluun perehtyminen kiinnostaa, joskin tästä ollaan aivan pöyristyttävän kaukana, mutta ehkä näin äärimmäiseen jätteiden vähentämisideologiaan perehtyminen antaa ajatuksia karsia omaa vuoden aikana syntyvää jätevuorta.
  6. Sesonkiruoka-ajattelu ja kasvisruoan osuuden kasvattaminen: Uskon, että lasten kasvaessa voimme vähentää lihan kuluttamista entisestään allergioiden toivon mukaan ja todennäköisesti hellittäessä ja ruokavalioiden täten laajentuessa muilta osin. Vegaanihaasteen myötä uskon ja toivon myös puolison innostuvan enemmän kasvisruoasta. Kasvisruoan valmistamisessa sesonkikasvisten painottaminen ja ruokahävikin minimoiminen lienevät lähes itsestään selviä olennaisuuksia.
  7. Esteettisyydestä tinkiminen ja herätehankinnoista pidättäytyminen: Tässä on sen todellisen asennemuutoksen paikka. Kukapa ei rakastaisi kauniita asioita ja niitä kotiinsa tai yllensä halajaisi. Parasta olisi hankkia hyvin harkiten ja silloinkin kierrätettyä tai kierrätysmateriaalista valmistettua. Kierrätetty tavara herättää kuitenkin ajoittain itsessä myös ristiriitaisia ajatuksia siinä mielessä, että käytetyissä tavaroissa arveluttaa niiden tuntematon historia ja esimerkiksi mahdolliset homeet. Parasta olisi siis ostaa mahdollisimman kestäviä, mahdollisuuksien mukaan kotimaisia ja ajattomia klassikoita. Niin kauan kun laadukkaisiin hankintoihin ei ole taloudellisia resursseja, on vain hyväksyttävä se ja tultava toimeen vähemmällä uuteen lastulevymoskaan tai kertakäyttövaatteisiin hassaamisen sijaan. Kalusteistamme, lastenvaatteista sekä -tarvikkeista ylivoimaisesti suurin osa on käytettynä hommattuja, mutta kestäviin ratkaisuihin pyrkimisen asenteessa olisi vielä reilusti petraamista erityisesti omien vaatehankintojen saralla.

Vaikka edellä esitetyt toimet ovat vaikutuksiltaan käytännössä olemattomia, niin ainakin ne aikaan saavat itselle sen tunteen, että yrittää toimia tärkeäksi kokemansa asian eteen. Luopumisen lahjana voivat tulla ainakin paremmin nukutut yöt. Ja kyllä – se, että toimii yhteisen hyvän eteen vaikka vain helpottaakseen omaa oloaan, on tuhannesti parempi kuin se ettei tee mitään.

ekologisuus_perheesta_blogi10Toivoisin syvästi, että sinä kenellä homma on paremmin jo hallussa jättäisi kommenttisi ja kertoisit kuinka, miten ja millä tavalla toimit tai voisi toimia kestävämmän tulevaisuuden saavuttamiseksi. Myös kaikki hyvät tietolähteet, linkit, Facebook-yhteisöt ja blogit koskien ekologisemman elämän tavoittelua otetaan kiitollisena vastaan!

4 replies on “Kohti ekologisempaa uutta vuotta

  1. Onpas lohdullista lukea tekstiä, jonka tunnot jakaa täysin. Kerrohan mulle noista pesuaineista, lähinnä pyykin. Meillä ei oikein muuta ehditä pestä 😄 oma mies suostui lushin palashampoisiin ja saippuoihin. Mites luonnonkosmetiikka? Paljasta parhaat meikkituotteet ja dödö.

    Liked by 1 henkilö

    1. Suunnitelmissa tehdä kummastakin oma päivityksensä vielä, testailen muutamia tuotteita, perehdyn hieman ja palaan jakamaan mietteitä 🙂 Mutta ainakin niitä pesupähkinöitä suosittelen nyt jo tässä vaiheessa lämpimästi, jos eivät jo olleetkin käytössä! Ja Bohon meikit todella erinomaisia ja vielä suht huokeita. Iso suositus. Luomudödöt on luku sinänsä, mutta nyt olen käyttänyt Laveran alumiinittomia. Toimii ihan kohtalaisesti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s