Syöte

Mies havaitsee kuinka pienten lastemme elämä näyttäytyy meille, arjessa ylikuormittuneille vanhemmille, tietyllä tavalla Facebook-feedin kaltaisena. Hirvittävä kiire johonkin, mutta mikään ei johda mihinkään. Nopeita tunnereaktioita, jatkuvaa rähinää, jatkuvaa hälinää, käsittämättömiä kommentteja, valtavasti ärsykkeitä, välissä hauskoja pieniä tuokioita ja koko ajan joku loukkaantuu. Taustavireenä väreilee kohtaamattomuus.

Nykyään täytyy vähintään esittää, että ei ole siellä, vaikka olisikin. Mitä Facebookissa kuuluisi tai saisi nykyään oikeastaan jakaa? Naamakuvia? Onhan se naamakirja. Ei ei ei! Liikaa selfieitä – senkin narsisti. Lasten kuvia? Ei missään nimessä. Tuhoat heidän tulevaisuutensa. Kuvia kukkasista? No varmaan ihan ok, jos olet yli 70-vuotias tai luontokuvaaja. Kakkuja! Kenties, jos jaat myös reseptin, joka käy kaikille, jonka raaka-aineet ovat ilmaisia ja jonka valmistaminen ei vaadi ihmiseltä mitään.

Paikka, jossa ollaan, mutta jossa ei oikeastaan saisi mielellään sanoa mitään, koska kaikki ovat niin kyllääntyneitä siitä kohinasta. Jos ilmaiset näkemyksesi, voit olla aika varma, että jollain tulee impulssi osoittaa se, että ajatuksesi jakaminen oli nyt jotenkin epäsuotavaa ihan vain siitä syystä, että sanomisesta siinä kontekstissa on muodostunut epäsuotavaa. Jos näkemyksesi sisältää mielipiteen, sisältää impulssi usein tarpeen tylyttää ja dialogin sijaan osoittaa sinulle paikkasi, jossain sellaisessa positiossa, jossa et ehkä mielelläsi itseäsi näkisi. Facebook on myös paikka, jossa meihin kohdistetaan eri tahojen toteuttamaa hienovaraista vallankäyttöä tavalla, joka on paitsi hyvin pelottava myös hyvin vaikea todentaa saati tuoda näkyväksi.

Miksi siis Facebook? En oikein enää tiedä. Ahdistava konsepti ja aikasyöppö. Toisaalta kultaakin kalliimpi väylä vertaistuelle ja ilon pilkahduksille pitkin päivää. Ongelma on etäisyyden säätelyssä. Kuinka paljon on hyväksyttävä määrä selailua, kuinka paljon saa tai kannattaa sanoa.

Pitäiskö se jättää puhtaasti markkinointikanavaksi? Kenties. Jakaa satunnainen kissa- tai kuuttivideo, jos siltä tuntuu ja se mielikuvaasi ihmisenä palvelee. Miksi käyttäisin tähän vielä aikaani? En todellakaan tiedä. Mutta miksi tästä irtipäästäminen on niin vaikeaa? Koska kaikki edelleen ovat siellä, vaikka muuta esittäisivät.