Temppu ja kuinka se tehtäisiin

Kävin eilen ensimmäisen kerran kolmannen lapsemme syntymän jälkeen jossain ilman vauvaa. Pumppasin maidot jääkaappiin ja jännitin (turhaan) hyväksyykö juniori appeensa silikonisen tutin kautta. Kiukuttelin varmuuden vuoksi miehelle ennen lähtöä jännitystäni, joten sabotoin näin mahdollisuuteni lähteä hyvällä mielellä. Priceless. Olin nähnyt trailerin vasta ensi-iltaan tulleesta elokuvasta Tully ja elokuva näytti paitsi melko ajankohtaiselta myös hauskalta. Pyysin…

Lue lisää

Vauvaperheen luottokamat

Sitä sanotaan, että vauva ei tarvitse ensimmäiseen puoleen vuoteen oikeastaan muuta kuin tissiä, vaippoja ja muutaman vaatteen! Tai en mä tiedä kuka noin sanoo, ei se totta ole ainakaan. Tässä muutamia luottoasioita, jotka olemme itse kokeneet vauvavuoden arkea helpottavina. Vaavisänky Koska perheessämme on Juniorin lisäksi kaksi pientä viliskanttia, ihan koko päivää ei voi viettää makuuhuoneessa tai…

Lue lisää

Ihan turhat babyshowerit

Ihan totta – selittäkää minulle miksi kulttuurissamme ei ole tapana juhlia äitiyttä tai vauvan odotusta? Miksi vauvajuhlat, mothers-blessingit tai push presentit aiheuttavat tuhahtelua, naureskelua ja suorastaan halveksuntaa? Mikä siinä on niin pöljää, että raskaana olevaa naista ja uutta elämää juhlitaan ja äitiä vähän huomioidaan? Raskaus ja synnyttäminen, uuden elämän tuottaminen tähän maailmaan venyttää ja repii…

Lue lisää

Raskaus ei ole sairaus

Eipä niin. Ja se keskeinen ero tässä on, että ihmiset harvemmin valitsevat sairautensa. Raskaus puolestaan on tila, joka ainakin useimmiten valitaan. Raskaana olemiseen liittyvä kipu, pahoinvointi, epämukavuus, ahdistus, väsymys, mainitsinko jo kipu, ovat asioita, jotka painetaan villasella esimerkiksi seuraavilla lausahduksilla: ”se nyt vaan kuuluu tuohon hommaan” tai ”raskaus ei ole sairaus”. Jokainen fyysis-psyykkis-sosiaalinen kokemus odottamisesta on…

Lue lisää

Kolmas lapsi. Miksi?

Miksi toivoa vielä kolmatta, kun on jo saanut kaksi upeaa lasta? Mistä nyt ylipäätään syntyy toive isosta perheestä. Olen itse ainoa lapsi ja mielestäni ollut varsin tyytyväinen osaani. Olen viihtynyt hyvin paitsi ystävien seurassa myös yksin. Muistan kuitenkin lapsena ajoittain kaivanneeni enemmän porukkaa ja elämää ympärilleni. Sittemmin äitiydyttyäni en oikeastaan hetkeäkään ajatellut, että en haluaisi lapselleni…

Lue lisää

Raskaudesta kertominen

…ei oikein kuulu lempihetkiini. Uuden ihmisen odottamisesta kertominen on tietysti merkittävä, mutta myös hyvin lataantunut hetki. Jännitän aina hirveästi uutista seuraavia sekunteja, ilmeitä ja sanoja, koska muistan nämä reaktiot mahdollisesti lopun elämääni. Ja koska jännitän niitä, kertomisesta tulee omituista ja kireää ja tämä luultavasti myös johtaa omituisiin reaktioihin. Hämmästys on kohdallani ollut ehdottomasti määrittävä reaktio kertoessani…

Lue lisää

Mestaripiirrokset

Esikoisen kulmakarvojen kaunis kaari. Pienen rohkean miehen kaiken voittava optimismi, into elämästä ja ihmisistä. Vatsanpohjasta kumpuava nauru, joka kastelee omatkin silmät ilosta. Kuopuksen vielä vauvamaiset ranteet poimuineen, pienet kantapäät. Maailman kaunein nenä. Mietteliäs tapa kurtistaa kulmiaan ja puhetta pidemmälle edennyt ymmärrys. Tapa liimautua aamuyön itkun yllättäessä syliin päättäväisesti ja tiukasti, kuin pieni apinan poikanen. Mielestäni hienoja hetkiä vanhemmuudessa…

Lue lisää