Ruudun takaa

Omaan hyvin lämpimän ja kiinteän suhteen sosiaaliseen mediaan, tämä lienee parasta todeta heti alkuun. Sosiaalisen median kanavien kautta löydän paljon iloa ihmisistä, ideoita ja väitän joskus myös hyödyllistä informaatiota elämääni. Ylenpalttinen minkä tahansa ruudun äärellä notkuminen on kuitenkin luonnollisesti huono homma paitsi oman kupolin ennenkaikkea sen lapsilta syömän ajan vuoksi. Ja Helsingin kaupungin viestintäosaston edustajat voivat asentaa…

Lue lisää

Valmiiseen pöytään

Toisen laittama ruoka maistuu aina paremmalta. Omat kokkaukset eivät oikein innosta, kun ruokaa tulee valmistamisen aikana jotenkin jo liikaa haisteltua ja katseltua. Ruoan idea ikäänkuin ehtii jo väljähtyä? Toisen tekemä ateria säilyttää riittävän arvoituksellisuutensa ja maistuu erityisen hyvälle. Valmiin aterian äärelle pääseminen on harvinaista herkkua, jota osaa arvostaa sen osuessa kohdalle. Rakastan leipomista, mutta ruoan laittaminen…

Lue lisää

Ajantaju

Miltä aika tuntuu? Kesällä sain käydä kiinnostavan keskustelun ystäväni kanssa hänen hyvin voimakkaasta suuntavaistostaan ja kokemuksellisesti merkittävästä tarpeestaan hahmottaa oma fyysinen sijaintinsa aina mielessään ikään kuin kartalla suhteessa tiettyihin kiintopisteisiin. Uskoisinpa, että tässä on jotain samaa kuin ajantajussa ja tarpeessa hahmottaa missä kellon ajassa milloinkin mennään, vaikka tiedolla ei juuri silloin olisi relevanttia merkitystä. Toimintaterapiassa aikaan ja…

Lue lisää

Suutarin lasten kengät

Olen ammatiltani toimintaterapeutti. Voisi siis olettaa, että meillä askarrellaan ja vähintään huovutetaan joka toinen päivä strukturoidusti ja kehittävällä otteella. Noooooo ei. Itse asiassa lasten kädentaidolliset harrastukset ovat rajautuneet aika tarkalleen muovailuvahaan ja piirtämiseen. Ja muovailupuolikin on vankasti lasten isän toteuttamaa.  Pienten lasten kanssa askarteluhan voi olla ihanaa, mutta meillä se tapaa eskaloitua enemmän tai vähemmän kaoottiseksi, jos…

Lue lisää

Lempipaikka

Kirjasto nimittäin. Ja erityisesti lapsuuden ja nuoruuden kotikirjasto. Tiedättekö sen tunteen, kun saatte käsiinne esimerkiksi tavaran, jonka olette viimeksi nähneet pikkulapsina. Kuinka pieneltä se mahdollisesti näyttääkään ja miten tarkkaan lapsena onkaan katsellut esineen yksityiskohtia, jotka ovat painuneet mielen syövereihin palatakseen mahdollisesti vuosikymmenten takaa. Kun ensimmäistä kertaa vuosiin piipahdin poikien kanssa lapsuudenkirjastoni lastenosastolle, tajusin sellaisella käsikarvat nostattavalla…

Lue lisää

Allergiaystävällinen joulukalenteri

Joulukalenteri on vähän samankaltainen tuikitärkeä turhake kuin vappupallo. Molemmat ovat merkittäviä hankintoja vuoden kierrossa ja niiden kohdalla intoudun itsekin muistaen lapsuuden ilon kyseisistä artikkeleista. Omaksi lapsuuden suosikikseni muistan maatila-joulukalenterin, josta luukkujen takaa löytyi muovisia eläinfigureja. Aivan mahdottoman hienoa. Tämä oli 90-luvun alkupuolta, joten silloin nämä leluilla täytetyt joulukalenterispektaakkelit eivät kaiketi olleet niin yleisiä kuin nykyään. Jos lapsia on perheessä useita,…

Lue lisää

Talvipukeutumisesta

Talven rysähtäessä niskaan sääala tuntuu niin järkyttävän kylmältä (kyllä, -2°C voi tuntua järkyttävän kylmältä), että kaupunkihepeneillä voi nakata pulua hiekkalaatikon kulmalla. Voi kunpa aikuisten toppahaalarit tulisivat muotiin. Joka vuosi uhkailen hankkivani pilkkihaalarin, mutta vielä ei ole pokka riittänyt. Jospa tänä vuonna? Kuulun valitettavasti niihin ihmisiin, joiden termostaatissa ei ole paljoa joustovaraa, eli saman tien kun lämpö laskee alle 20°C varpaani…

Lue lisää